Mä puhuin tästä jo aiemmin, mutta silti sitä on jotenkin välttää: itsensä vertaamista muihin

you-can-do-it-5-300x300-normal.jpgJotenkin siihen aina sortuu, vaikka ei pitäisi. Vertailuahan voi harrastaa kahdella tavalla: negatiivisella ja positiivisella. Valitettavan usein sorrun ensimmäiseen. Luulis, että oppisi jo pian sanomaan omalle peilikuvalleen:
Hei! sä oot onnistunut!
Sen sijaan se aina jotain kautta ajautuu siihen, että huomaan itseni selailevan timmikroppaisia naisia ja huokaisevan masennuksesta. Masennuksesta, koska mieleen tulee vain, että en mä ikinä tuohon yltä.

Välillä onnistun huijaamaan itseänikin niin, että olen positiivisesti kateellinen. Positiivisesti kateellisena katselen niitä samoja timmejä misuja ja hymyillen mietin itsekseni, että tuollainen minustakin tulee. Ja sitä kestää sitten sen tunnin tai kaksi, jonka jälkeen taas totean, että joku muu on tehnyt paremmin ja emmä olekkaan niin hyvä ku luulen.

Voitte uskoa kuinka paljon suoraan sanottuna *ituttaa tällainen ajattelukaava. Sitä on jotenkin muka aivan törkeän vaikea pysäyttää, vaikka haluaisikin. Kun on yli kymmenen vuotta tottunut olemaan se "tynnyri" ja "läski" on hirveän vaikea päästää irti tuosta itsesäälistä. Eniten ärsyttää, että risteilen aina nimenomaan ääripäästä toiseen. Olen joko "tynnyri", joka ei koskaan muutu tai sitten olen supermimmi, joka näyttää (timmiä) persettä kaikille aikanaan haukkuneille ja hymyilee vielä päälle. 

No, Supermimmi taistelee nyt kaikin voimin tuota ärsyttävää masentunutta tynnyri-ääliötä vastaan, kaikki vinkit ovat tervetulleita!

smile-normal.jpg

Supermimmin 4. dieettiviikko alkoi hyvissä merkeissä. Kävin eilen, eli tiistaina, Inbody-mittauksessa salilla, ja hymyillen sieltä tepastelin kotiin. Toki, tulokset ei vielä ole mitään täydellisiä, mutta kyllä laittoi hyppimään riemusta, kun lihasta oli tullut hiukan lisää ja painokin tippunut. Mitään järkyttäviä erojahan ne ei olleet, mutta... 

Hymyilyttää silti!

Niinkuin on tullut mainittua, en ole mikään keijukainen, varsinkin jos sortuu siihen vertailuun ja katselee minkä kokoisia ovat muut BC:n osallistuvat. Nyt, kun en sorru vertailuun, olen itse asiassa todella ylpeä itsestäni! Asiat nimittäin voisivat olla paljon huonomminkin. Laitan tuonne loppuun tarkempaa faktaa painosta, pituudesta ym. mutta tähän väliin tahdon kyllä mainostaa noita mittauksen tuloksia! 

Kävin viimeksi mittauksessa viime vuoden syyskuussa ja siihen verrattuna kehitys on ollut toooosi positiivinen. Paino on tuon mittauksen jälkeen pudonnut 2kg ja lihasmassaa on tullut 1,4kg lisää! Ja se on paljon!
Eikä siinä vielä kaikki! Tuo lihasmassan lisääntyminen antaa laskennallisesti painonpudotukseen armoa kokonaiset kolme kiloa. Eli siis aiemmin kun mittaus-laskelmat neuvoivat pudottamaan 17kg, on se nyt vaihtunut tuohon 14kg, josta siitäkin on siis jo se 2kg pudotettu. JES!
Eli siis jos tulokset jatkuvat samalla mallilla - ja nehän laitetaan jatkumaan samalla mallilla - niin lihasta tulee edelleen lisää ja pudotettava paino tällä tavoin pienenee. Näin mä oon se päättäny :D

216313588322228592mfH0Pmsgc-normal.jpg

Ja tuloksethan luonnollisesti motivoi. Ois ihan hirvee hinku päästä tekeen kovaa salia koko ajan. Nyt riittäis paukkuja ja intoa. Toisaalta myös pieni kisaväsymys alkaa hiipimään. Aamuisin lenkille lähteminen on jälleen vaikeaa ja ruoan punnitseminen ketuttaa. Tonnikala ja rahka pursuaa korvista ulos ja muutoinkin ruoat nykyään vaan väkisin mättää naamaansa. Huh. Joten ehkä toi mittaus tuli just oikeeseen paikkaan, jotta tota motivaatioo ei taas tarvitse metsästää jostain. Nyt on niitä faktoja taas, että kyllä sille keholle jotain tapahtuu kun jaksaa painaa! 

Tuosta vähän motivaatiomusiikkia salille, mulle toimii!

Ja nyt ne mitat:

Sieppaa-normal.jpg