Jääräpäisyydelle harvoin keksii hyviä piirteitä, miltei aina se on jotain negatiivista. Kuntoprojektissa siitä on  ainakin mulle ollut hyötyä. Päivittelyt on jääneet ja silti tuloksia on tullut. Kiinnostus on onneksi lopahtanut vain tämän blogin osalta, ei urheilun ja muun dieetin.

Tosin EI KIINNOSTA, EI JAKSA, EI HUVITA on valitettavasti ollut viimeisen 3vkon teema :( Salikäynnit on kerta kaikkiaan jäänyt tekemättä, kun harkka alkoi. Harjoitteluni ei ole edes raskasta työtä, mutta työpvän jälkeen ei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. Olo on ihan naatti koska työvuorot painottuu iltaan. Töistä pääsee kasin tai kympin aikaan ja aamulla yksinkertaisesti nukkuu mielellään pitkään. Varsinkin kun työvuoron jälkeen nukkumaan pääseminen kestää vähintään 3-4tuntia. Työmatkakin vie kokonaisuudessaan sen tunnin. Juu, onhan näitä, tekosyitä.

Jotenkin musta ei silti ole kuin yhdelle uudelle asialle kerrallaan. Se yksi asia vie kaiken energian, oli se sitten oikeasti raskasta tai ei. Yksi asia saa suurimman osan keskittymisestä ja niin se vaan mun elämässä menee. En edes ala vaatimaan itseltäni sitä, että säntäilen paikasta toiseen, koska siitä stressistä mikä siitä syntyy, ei mulle ole mitään apua. Kokemuksen mukaan alkaa sitten kaikki puskemaan tasaisesti päin persettä, koska millekään ei riitä kunnolla energiaa.

Yksilöasiahan tuo jaksaminen on, mutta tekosyitä olen yrittänyt välttää tämän dieetin aikana välttää. Ainahan niitä keksii jos haluaa. Mut vaikkakin aluksi toi saleilun pois jääminen oli ehkä tekosyy, niin seisoin sen päätöksen takana vieläkin. Kyllähän sitä varmasti olisi jotenkin jaksanut ja puskenut läpi, mutta tää oli mun paikka heiluttaa valkoista lippua. Mä kun olen hidas muutoksissani, en halua rysäyttää täysillä mihinkään. Yleisen kokemukseni mukaan jos heittäydyn ja annan kaikki voimani kaikilla mahdollisilla tavoilla törmään seinään, jonka jälkeen kaikki tekeminen jää ja unohtuu ja sitten ei vaan enää edes jaksa aloittaa.

Viimeisellä viikolla mun oli tarkoitus repästä, mutta sairasloma vei senkin innon. Tässä on siis olut kyllä kaikenlaista. Ja ainahan tosiaan tekosyitä keksii jos haluaa. Kuitenkin en koe, että nää mun tekosyyt olisi jotenkin kamalan rankaistavia, koska kyse on kuitenkin paljosta muusta kuin pelkästä dieetistä. Kyseessä on mun elämä, sen muuttaaminen ja yleisestikin oma jaksaminen. Mitään ei voi toki saavuttaa, jos ei ole valmis panostamaan, mutta omat rajat täytyy myös tunnistaa. En koe hyötyväni siitä mitään, että väkisin väännän loppuun asti ja sitten lösähdän sohvan pohjalle seuraavaksi pariksi kolmeksi kuukaudeksi. Tällä tavoin tämä siis toimi mulle.

Olen kuitenkin tosi ylpeä siitä, että ruokavaliosta en ole poikennut. Ja se on tuottanut sitä tulosta. Kuurin jälkeen varmaan tulee välteltyä rahkaa ja muuta proteiinipitoista ruokaa, koska se vaan oikeesti jo mielikuvana ällöttää - Mitta tuli niistä täyteen jo pari viikkoa takaperin. Silti olen niitä väkipakolla vetänyt ja siitä olen ylpeä! Vaikka siis saleilut lopahti, ruokavalio on pysynyt ja puntari sekä mitat ovat pienentyneet reilusti viimeisten viikkojen aikana. Joten hyvä mä! 

Onnittelen niitä, jotka ovat käyneet töissä, ovat olleet perheensä kanssa ja silti pystyneet toteuttamaan tämän kuurin. Mulle henkilökohtaisesti teetti tuskaa tehdä tätä yksinäänkin silloin kun koulua ei ollut nimeksikään. Saati sitten kun tuo harjoittelu alkoi ja vei kaikki mehut. Mun saavutus on kuitenkin se, että loppuun asti oon dieettiä noudattanut ja lopun kisaväsymyksestä huolimatta olen sitkeästi syönyt sitä saatanan rahkaa ja raejuustoa ja jättänyt syömättä ah niin mieltä kuumottaneet sipsit ja leivät ja pullat. ja suklaan. ja karkit. 

Tiedän kyllä tasan mitä ostan maanantaina. mmm 

Toisaalta tuo mun lepotauko urheilusta teki varmasti hyvää, koska nyt on oikeasti se fiilis, että kuurin jälkeen jatkan omaa urheilua omilla ohjelmilla, lenkillä ja salilla. Ruokailuunkin varmaan otan mukaan hiukan ohjeista, mut mitään dieetti-elämäntapaa tästä ei mulle tule. En edes pysty ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka jatkavat tätä dieetistä toiseen. Niin masokistinen mäkään en ole. Toki ainahan tuossa omassa kehossa muokattavaa ois ja aion todellakin tätä kuntoilua ja kuntoon pääsemistä jatkaa, mutta että toisella dieetillä... NOT! Huh.

Ens viikolla ois tarkotus pohtia hyviä ja huonoja puolia dieetistä, sekä onnistuneisuutta omalla kohdalla, sekä tietysti niitä törkeen hyviä tuloksia!