Bikini Challenge -dieetti toimi mun kohdalla suhteellisen hyvin. Ainakin jos tuloksia tuijotetaan. Tällaisissa dieeteissä on kuitenkin aina kaksi puolta. Sinänsä myös ihme, että mä, joka pyrin räpiköimään joka asiasta läpi omin voimin, lähdin tällaiseen mukaan. Mun syyt osallistumiseen oli lähinnä se, että toivoin, että tällä dieetillä olisi tarjota jotain pysyvää mun elämään. Lisäksi halusin, että tulokset olisi suhteellisen taattuja, koska oon kyllästynyt siihen, että paino putoo, nousee, putoo ja nousee. Mulla oli siis tiettyjä odotuksia tätä dieettiä kohtaan. Tietyt täyttyi ja tietyt ei.

Mun odotuksia olivat siis jo edellä mainitut tulokset ja mieluusti pysyvät sellaiset. Sen lisäksi toivoin dieetiltä joitain joka päivään sovellettavissa olevia ohjeita ruokailuun. Varsinaisia saliohjelmia kohtaa odotuksia ei hirveästi ollut, koska salilla käyminen on ollut entuudestaan tuttua. Myös kovaa reenaaminen ja isoilla painoilla tekeminen on aina ollut mulle mieleen. Siinä mielessä oon siis tykännyt kyllä aina äijäilystä.

No miten nää mun odotukset sitten täyttyi, voisi sanoa, että puolittain. Paljon on hyvää sanottavaa, mutta jotain jäin myös kaipaamaan. Tuloksia syntyi ja olenkin niistä älyttömän ylpeä sekä innostunut jatkamaan saleilua tietyin omin tavoittein. Lisäksi sain ehdottomasti varmuutta siihen, että olen tähän mennessäkin treenannut hyvin ja omat ohjelmat ovat olleet hyviä. Mitään uutta ja mullistavaa ohjelmat eivät siis mulle tarjonneet. Ohjelmat oli siis hyviä ja mukavia, jos naama irvessä tehtyjä liikkeitä voi sellaisiksi kuvailla. Tosin oon aina tykänny vääntää voimat viimeseen asti ja sen jälkeistä fiilistähän ei voita mikään. Mutta siis kuten sanottu ei mitään maata mullistavaa, olisin ehkä saattanut onnistua tekemään tuollaisen ohjelman itsekin.

Mutta se mitä en olisi välttämättä onnistunut tekemään itse oli suorittaminen ja periksiantamattomuus. Joo, olen hirmuisen periksiantamaton itse, mutta välillä näissä asioissa tuppaan antamaan omalle mukavuudenhaluisuudelle periksi. Tää dieetti ja ehdottomat ja selkeät ohjeet oli mulle siis enemmän kuin paikallaan. Vaikka kukaan ei varsinaisesti kytännytkään, että lähteekö sinne salille ja syökö ohjeiden mukaan. Jollain tapaa ei pystynyt antamaan periksi, koska mukana oli muitakin. Yksinään toteuttaessa on niin helppoa mennä siitä mistä aita on matalin. Yhteisö siis tsemppasi tekemään vaikka en varsinaisesti yhteisöissä (facebook ja foorumi) ollutkaan mitenkään erityisen aktiivinen. Vertaistuki oli mulle siis yksi tärkein juttu onnistumisen kannalta. 

Dieetissä oli siis ehdottomasti hyviä puolia, mutta yksi asia mua jäi aika paljon harmittamaan. Nimittäin ne ruokaohjeet. Ne oli hyvät, dieettiin. Jatkossa niistä on kuitenkin mielestäni hankala soveltaa mitään fiksua elämään ja tuolla kymmenen viikon järjettömällä proteiinitankkauksessa mulle jäi suoraan sanottuna paska maku suuhun. Ei paljon nappaa ostaa kaupasta rahkaa tai raejuustoa. Hiukan pursuaa vieläkin korvista. Toinen juttu, mikä ruokavaliossa meni mun mielestä mönkään oli se, että lisäravinteita tarvitsi vetää jumalattomia määriä. Valehtelematta yli kymmenen nappia naamaan joka aamu. Mä jotenkin miellän terveellisen ruokavalion niin, että siitä saa tarvittavat rasvat ja vitamiinit. Sen sijaan nyt ne vedettiin pillereinä ja muu ruoka oli "puhdasta". Ruokavalio tuotti siis mulle pettymyksen. Toivoin saavani terveellisen ruokavalion ja vihjeitä terveellisistä ruoka-aineista, joita voisi jatkossakin käyttää. Sen sijaan mulle jäi käteen se, että paljon nappeja ja mahdollisimman yksinkertaista rasvatonta "puhdasta" ruokaa niin hyvä tulee. 

No mut siis kun nyt aloitin niin kai sen voisi ihan numeerisesti arvostella! :D 
Saliohjelmat saa 9, muuten saisi kympin, mutta hlökohtainen vihani kiertoharjoitteluita kohtaan huonontaa sen tuohon ysiin. Ruokavalio saa 7-, koska ne olivat hyvät dieettiin, mutta mä en hlökohtaisesti saa niistä muuten mitään iloa irti. Lisäksi ihan jatkon kannalta ne on vähän turhan askeettiset. Toisaalta, ne tuotti tuloksia, joten ihan hyvin voisi antaa paremmankin. Kokonaisuudelle numeroksi tulisi multa varmaan joku 8½ tai 9, settinä hyvä ja toimiva. Hinnasta miinusta, sekä tietysti siitä, että ruokavalio tuli maksamaan ainakin mulle vähän turhan paljon! Lisäksi tosiaan miinusta tuosta ruokavalion soveltamismahdollisuudesta. Ehdottomat plussat kuitenkin toimivuudesta, jota todistaa seuraava taulukko. 

näillä mä leijun:

Eiköhän tuo siis puhu paljon puolestaan. Oonhan siis ollut "iso tyttö" ja olen kai jonkun mielestä edelleen. Mä kuitenkin jo välillä ihailen omaa peilikuvaani. Tästä on tosi hyvä jatkaa ja intoa piisaa.

Into on kuitenkin vähän joutunut odottamaan, koska dieetin jälkeen on tullut sairasteltua ja salille en ole vieläkään päässyt :( Joten siinäkin varmasti yksi syy miksi on noussut tuota kiukkua ruokavaliota kohtaan. Keho on tottunut tuohon mun mielestä luonnottomaan ruokavalioon ja tuntuu olevan nyt superherkkä kun sen lopetti. Vitamiineista kuitenkaan ei ole kyse, koska niistä suurimman osan käyttöä olen vielä jatkanut. Toinen syy miksi ruokavalio kiukuttaa on varmasti se, että koska ruokavalio oli niin askeettinen, tiukka ja tylsä niin nyt on sitten ollut vaikeuksia syödä mitään järkevää. Siitähän on toki ihan turha syyttää ketään muuta kuin itseä, että mun herkuttelu on ollut täysin hervotonta jo melkein pari viikkoa. Sairastelut on kai myös tehneet oman tehtävänsä. Toki tää mässäily on myös ollut tosi hyvä tapa konkreettisesti osoittaa se ero näiden ruokavalioiden välillä. Jumankauta meinaan tätä hiilariturvotusta! 

Luojan kiitos paino ei ole noussut, eikä toivottavasti kaikki lihaskaan ole vielä kadonnut. Jotenkin sairastellessa ei vaan jaksa kiinnostaa yhtään mikään fiksu ruoka ja sitten tietysti urheilemaankaan ei ole mitään asiaa. Toivottavasti asiat lutviutuu paremmin jo ensi viikolla. Olen vaan tuttuun tapaani kerinnyt ressaamaan tuota herkuttelua jo niin paljon. Pelkään, että paino nousee uudestaan ja turpoan taas vaikka suunnan olisi tarkoitus jatkua alaspäin, eli vielä 

timmimmäksi. Kokemuksia laihtumisesta ja takaisin lihomisesta on kuitenkin liikaa. Kerkiän tuudittautumaan tähän hyvänolon tunteeseeni ja lakkaan urheilemasta, koska olen tyytyväinen. Ja tyhmintähän tuossa on se, että tiedän, että jos aikoo pysyä kunnossa, täytyy työtä tehdä silloinkin!